Paluu menneisyyteen, kaason kirjoitus

Heippa!
Sain tänään yövuoroani piristämään yhdeltä A:n kaasoista kirjotuksen, jonka haluan julkaista. Se on paluu menneisyyteen ja haaveita tulevaisuudesta. Haluan julkaista tekstin myös siksi, että olen onnellinen kaikista ihmisistä, jotka takanamme tätä matkaa taapertaa. Haluan myös antaa teidän tiistai iltaan paljon rakkautta <3 Olkaa hyvät!

-E

Sain eräänä iltana viestin, että voisinko kirjoittaa kaason näkökulmasta häiden valmistelusta ja odotuksesta. Ilahduin kovasti, koska koen että tämä on ehdottomasti minulle kunnia tehtävä.
Sain myös tekstin kanssa vapaat kädet, mikä on mahtavaa!

Olen siis ollut A:n ystävä jo ainakin seitsemän vuoden ajan. Meillä on alusta asti ollut erilainen ystävyys; vaikka meillä ei ole yhteistä kaveriporukkaa, olemme silti pysyneet hyvinä ystävinä. Meillä on jännä voima, joka vetää meitä puoleensa (vink).

Olen saanut olla A:n ja E:n matkassa alusta asti. Jopa ihan siitä hetkestä asti, kun he ensimmäisen kerran tapasivat. Huomasin jo silloin, että ilma oli täynnä kipinöitä ja pitkiä katseita, jotka eivät ole hävinneet mihinkään tähänkään päivään mennessä.

Alun tutustumisen ja ”koulutehtävien merkeissä ” tapaamisten jälkeen huomasin, että A alkoi viettämään E:n luona yhä enemmän aikaa. Samoihin aikoihin muutin lähelle E:n kotia, joten luonnollisesti vietin paljon aikaa A:n kanssa hänen luonaan. Teimme yhdessä ruokaa (E teki ruokaa), söimme ja juttelimme. Pikku hiljaa ylioppilaskirjoitukseni alkoi painamaan päälle ja nuo kaksi teki hirveän työn sen eteen, että pääsin niistä läpi. En voi koskaan korvata sitä, mitä he tekivät minun vuokseni. Kirjoituspreppaukseni liittyy myös toinenkin muisto; silloin tiesin, että tässä on pari, joka vielä joskus perustaa perheen ja vanhana istuu vierekkäisissä kiikkustuoleissa.
Kun tulin E:n kotiin, tuntui kuin myös A:n koti olisi siellä. Ruuan tuoksun saattoi haistaa jo eteisessä ja lämpöinen rakkauden tuulahdus tuli vastaan viimeistään olohuoneessa.
Lopulta he pääsivät muuttamaan ihka ensimmäiseen viralliseen yhteiseen asuntoon. Olin todella onnellinen heidän puolestaan, että he vihdoin pääsivät rakentamaan yhteistä elämää yhteisessä kodissa. Hetken päästä iloinen yllätys odotti puhelimessani; sormukset oli vaihdettu ja tulevaisuuden haaveet piirtyivät yhä vahvemmin mieliin. Häistä puhuttiin jo silloin, mutta varovaisesti. Ja nyt, vihdoin hääpäivä on lyöty lukkoon ja kaikista pienistä haaveista ja unelmista tulee totta!

Voisin kirjoittaa A:sta ja E:stä vaikka kuinka pitkän tekstin, koska yhteisiä muistoja matkan varrelta on monia. Olen saanut kunnian olla heidän erilaisissa elämän tapahtumissa mukana ja seurata heidän kasvamista yhteen. Siksi minusta onkin erityisen hienoa, että saan toimia A:n kaasona.

Huomasin, että taisin juuri kirjoittaa kaikesta muusta kuin itse häistä. Ajattelen, että kun saan kerrankin kirjoittaa ajatuksiani ylös ihmisille, jotka ovat minulle erityisen rakkaita, pitää minun nostaa sellaiset asiat esille mitkä oikeasti minusta ovat tärkeitä.

Häiden siirtäminen 2018 vuoden loppuun, oli mielestäni super hyvä idea! Miksi viivytellä, kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja kaikki hääasiat saadaan varmasti hoidetuksi ajallaan. Ja oikeasti, mikä voisi olla romanttisempaa kuin joulukuussa astella kynttilän ja lyhtyjen valossa lopun elämän matkan alkuun.

Tänään saimme A:n kanssa varattua kampaajan meille kaasoille hääpäivälle. Asiat siis todella alkavat menemään konkreettisesti eteenpäin ja vielä on paljon edessä; A:n ja E:n polttarit tietysti!

Niin ja ehkä myös hääpuvut, puhumattakaan omasta puvustani.

Olen niin onnellinen, että kaksi rakasta ystävääni ovat löytäneet toisensa ja alla oleva tekstipätkä kiteyttää hyvin ajatukseni tulevaa ajatellen;

”Kaikki odottaa ihan hiljaa.

Hänen, kohta hänen.

Hän on minun.

Muista hengittää, kulkee tätä käytävää.

Tahdon päästä jo sun viereen seisomaan,

miettii minne me vanhana muutetaan.”

Terkuin A:n Kaaso